Arpia voi muodostua tapaturmien (kaatumiset, haavat, ruhjeet) tai leikkausten jäljiltä kuten esimerkiksi rintasyöpä- ja muut syöpiin liittyvät leikkaukset, tuki- ja liikuntaelinperäiset operaatiot jne. Suuria arpia syntyy myös tekonivelleikkauksissa sekä sektioissa. Sektioarpien käsittely tulisi aloittaa alle 3 kk synnytyksestä. Esimerkiksi polven tekonivelleikkausten jälkeen itse arpi saattaa estää polven koukistumisen oletettuun täyteen liikelaajuuteensa.
Käsittelemätön arpi saattaa kutista, olla väriltään tumma, aiheuttaa liikerajoitusta tai kipua ja muodostaa kiinnikkeitä. Kaiken kaikkiaan arpien käsittelyyn kiinnitetään aivan liian vähän huomiota.
Muutamia huomioita asiaan liittyen:
- Hoitamattomat arvet voivat aiheuttaa sosiaalisia ja psyykkisiä ongelmia, ne voivat muistuttaa jostakin traumaattisesta kokemuksesta. Vaikka itse arpea ei voida poistaa, hoitamattomana kokonaiselämänlaatu saattaa olla heikentynyt johtuen arven seurannaisvaikutuksista
- Esimerkiksi rintasyöpäleikkausten seurauksena henkilön olkapään liikelaajuus ja toimintakyky voivat alentua. Olkapään ja rinnan alue on kipeä, elämänlaatu on osin näistä syistä heikentynyt, ja arpien hoitamattomuus saattaa osaltaan vaikuttaa henkilön kokonaishyvinvointiin
- Umpilisäkeleikkauksen jälkeen vasemman olkapään asento saattaa kääntyä eteenpäin
- Nykyisin yleistyneiden rintojen poistojen jäljiltä saattaa jäädä jopa puolisen metriä kiristävää, kutiavaa arpea, jos kudosta ei auteta liikkumaan ja mukautumaan kehon liikkeisiin
- Arpikudos muodostuu kollageenista, minkä vuoksi se on aiempaa, alkuperäistä kudosta joustamattomampaa ja kireämpää/ kovempaa
- Arven käsittely yhdistetään muuhun fysioterapiaan kuten esimerkiksi liikkuvuusharjoitteisiin tai vaikkapa erilaisiin hengitysharjoitteisiin
- Mikro- ja käsikirurgiassa kiinnitetään arpien hoitoon erityisen paljon huomiota, koska sillä on iso vaikutus paranemisprosessiin. Pienissä, useassa kerroksessa ommelluissa rakenteissa hoito on välttämätöntä hyvän kuntoutumisen kannalta.